Nyt on jälleen oikea aika lähteä pohtimaan Japanin metsäbiotalouden ongelmia ja miettimään hiiliviisaita ratkaisuja Japaniin vietäviksi. Lopultahan kävi niin kuin pelättiin ja lokakuinen vientimatka Hokkaidoon peruuntui. Merkit olivat nähtävissä jo kauan ja elokuun alussa tiedettiin lähes täydellä varmuudella, että maahan ei päästä. Kaikessa on kuitenkin puolensa, ja nyt on käsissä mukavasti aikaa miettiä seuraavia peliliikkeitä.
Mitkä ovat Japanin metsäbiotalouden päällimmäiset ongelmat?
Ensimmäiset asiat mitä Japanin metsäbiotalouden ongelmista yleensä kuulee liittyvät vuoristoisuuteen ja korkeaan yksityismetsänomistuksen osuuteen. Tiivistettynä puunhankinta on kallista ja vaikeaa sekä keskimääräinen tilakoko on erittäin pieni. Metsänomistajat ovat kaiken lisäksi passiivisia hoitamaan omaisuuttaan ja perinteisesti metsiä ei kaupata. Tästä tietysti seuraa loogisesti korkea kotimaisen puun hinta, suuri tuontipuun osuus ja sen myötä kotimainen puu jää metsiin. Miksi hankkia kallista puuta, jos laiva tuo halvemman puun suoraan satamaan?
Ihan näin yksinkertaisesti asiat eivät suinkaan ole. Se pitää paikkaansa, että puunhankinta on Japanissa kallista ja metsänomistajat ovat useiden eri syiden johdosta passiivisia. Tuontipuun osuus ei kuitenkaan ole viime vuosina ollut kuin luokkaa 15 %:a kotimaan tuotannosta. Japanin tilanteen tekee edellä kuvattua hankalammaksi se tosiasia, että valmiita puutuotteita tuodaan kuutiomääräisesti puolitoistakertaisesti mitä kotimaassa korjataan raakapuuta.
Puutuoteteollisuus ei siis pärjää kilpailussa tuonnille käyttivätpä he kotimaista tai tuotua puuta. Taustalla on sahateollisuuden pitkään jatkunut rakennemuutos, jossa pienten tuotantolaitosten lukumäärä ja tuotantomäärät ovat laskeneet rajusti parin-kolmenkymmenen vuoden ajan. Japanissa sahat ovat perinteisesti myyneet koko tuotantonsa tukkureille, jotka ovat välittäneet tavaran polveilevaa toimitusketjua pitkin asiakkaalle. Tämä on johtanut siihen, että sahoilla ei ole harmainta hajua markkinoista tai loppuasiakkaiden haluista. Modernit suuret sahatkaan eivät pysty kilpailemaan tuonnin kanssa koska niitäkin rasittaa korkeat raaka-aine- ja tuotantokustannukset. Raaka-ainekustannuksia ei ainakaan madalla suomalaisittain katsottuna omaperäinen tapa hankkia ja välittää puuta.
Entä uusiutuva energiantuotanto?
Jos puu ei kerran mene sahojen teriin tai sellutehtaisiin, niin varmastihan silloin tehdään halkoja ja tuotetaan valtavia määriä polttohaketta sekä pellettiä? Fukushiman onnettomuuden jälkeen viime vuosina on rakennettu useita uusia biovoimalaitoksia. Lähes kaikki biovoimalaitokset on rakennettu vuoden 2015 jälkeen ja ne sijaitsevat suurten kaupunkien liepeillä. Yli puolet Japanissa tuotetusta uusiutuvasta energiasta tuotetaan kiinteillä biopolttoaineilla, mutta osuus kokonaisenergiankulutuksesta on vain noin 3 %:a.
Öljypalmun kuorta, pellettiä ja polttopuuksi laskettavaa puuta tuodaan merkittävät määrät vuosittain ja määrät ovat jatkuvassa kasvussa. Tuontipolttoaineiden osuus on reilut puolet kokonaiskulutuksesta ja biovoimalaitosten määrän kasvaessa biopolttoaineiden kysyntä edelleen kasvaa. On arvioitu, että etenkin pelletin tuonti Japaniin lisääntyy. Pystytäänkö Japanissa lisäämään hakkeen tai pelletin tuotantoa kannattavasti, kun ainespuunkin kannattavuuskin on erittäin haasteellista?
Ratkaisuja?
Nopeastikin kuvattuna Japanin metsäbiotaloudessa piilee useita suuria ongelmia, joita ei ole helppo ratkaista katsoipa mistä päin tahansa. Tavoitteet Japanissa ovat kuitenkin korkealla niin kotimaisen puun käytön lisäämisessä kuin uusiutuvan energiantuotannon osuuden kasvattamisessa. Työkaluiksi on otettu käyttöön valtiollisia metsätalouden kehitysohjelmia sekä runsasta tukirahoitusta ja oppia haetaan kaikista merkittävistä metsätalousmaista.
Mistä kulmasta asiaa kannattaisi katsoa ja löytyykö BCon Oy:n pakista hiiliviisaita ratkaisuja Japaniin vietäviksi? Kukaan ei varmastikaan pyydä meitä uudistamaan koko järjestelmää, mutta ongelman ja aihealueen syvällinen tuntemus antaa meille mahdollisuuden luoda oma visio palveluntarjonnasta. Visio tarkentuu, kun lopulta pääsemme tapaamaan japanilaisia asiakkaita ja näkemään omin silmin mitä paikan päällä todellisuudessa tapahtuu. Varmaa tässä vaiheessa on vain se, että tehtiinpä mitä hyvänsä niin sen pitää olla hiili- ja resurssiviisasta.
Jos sinua kiinnostaa kuulla tarkemmin Japanin metsäbiotalouden ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista tai jos pohdit voisiko tuotteellesi olla kysyntää Japanin markkinoilla, niin ota yhteyttä.
Aikaisemmat Japani-aiheiset kirjoitukset löytyvät täältä ja täältä.
