Metsien hiilinielu kasvaa kun metsiä hoidetaan ja suoritetaan hakkuita? Vai pienenikö se? Hiilensidonta, hiilinielu ja hiilitase ovat käsitteitä, joihin liittyy voimakkaasti politiikka, markkinavoimat sekä edunvalvonta. Uutta tietoa julkaistaessa tulokset yhtä aikaa haukutaan ja kiitellään riippuen näkökulmista ja tarkoitusperistä. Eri medioissa julkaistaan välittömästi useita kannanottoja ja erilaiset keskustelupalstat täyttyvät suoranaisesta taistelusta. Tästä tuoreena esimerkkinä Gaia Consulting Oy:n ja Rakennusteollisuus RT:n tekemä selvitys rakennusten hiilijalanjäljen laskennasta, johon muun muassa MTK:n metsäjohtaja otti ripeästi kantaa Maaseudun Tulevaisuudessa.
Mistä ollaan yhtä mieltä?
Jossain asiassa on sentään päästy lähes täydelliseen yksimielisyyteen, eli Suomen metsät ovat olleet tähän mennessä hiilinieluja. Mielenkiinto kohdistuukin nykyään hiilinielun kasvuun tai vähenemiseen LULUCF-asetuksen vertailutasosta, minkä määrittäminen on herättänyt hetkittäin kipakkaakin keskustelua. Asetuksen mukaan Suomen ja muiden jäsenmaiden tulee varmistaa, että maankäyttö-sektorista ei aiheudu päästöjä kausilla 2021–2025 sekä 2026–2030 ja tavoitteena on hiilinielujen ylläpitäminen sekä vahvistaminen.
Luke on suorittanut LULUCF-asetuksen mukaisen Suomen metsien hiilinielun teknisen laskennan maa- ja metsätalousministeriölle ja päivittää edelleen laskelmia. Ehdotus vuoden 2020 vertailutasoksi on -29,39 milj. tonnia CO2-ekv.
Hiilinielu kasvaa metsiä hoidettaessa?
Oliko siis niin, että metsien hiilinielu kasvaa metsiä hoidettaessa? Tässä kohdin eri lähteiden sanoma muuttuu hivenen ristiriitaiseksi. Useinhan kuulee sanottavan, että kirves on metsän paras kasvattaja. Metsäyhtiöt ja metsänomistajien edunvalvojat viestivät, että hyvällä metsänhoidolla metsät kasvavat nopeammin ja sitovat siten hiiltä tehokkaammin sekä varastoivat sitä suuremman määrän.
Metsänhoitotyöt ja hakkuut kasvattavat siis metsien hiilinielua ja hiilivaraston kokoa niin kauan kuin kasvu ylittää poistuman. Tähän on paha väittää vastaan, mutta ei ihmetytä, kun edellä mainituissa viesteissä jätetään pääsääntöisesti mainitsematta päätehakkuun vaikutukset. Tosi asia on kuitenkin, että Suomen metsien tilavuus ja hiilinielu on historiallisesti kasvanut hoitotoimenpiteiden ja hakkuiden ansioista.
Aikaisemmin mainitussa Gaia Consulting Oy:n tekemässä selvityksessä esitettiin päinvastainen kanta, että hakkuut vähentävät metsien hiilinielua ja hiilivarastoa. Arvometsän blogissa esitetään johtopäätös, että kaikki hakkuut vähentävät hiilinielua vähintään 20 vuodeksi. Tässä kohdin tulee esiin hiilikeskustelun sudenkuoppa; asiat ovat erittäin monimutkaisia ja vaikeaselkoisia sisäistää. Lisäksi metsien hiilinielun ja eri käsittelyiden vaikutusten tarkastelu riippuu aina vertailukohteesta sekä käytettävästä aikajänteestä.
Hakkuiden lisäys pienentää hiilinielua?
Luke on julkaissut tutkimuksen, minkä mukaan hakkuiden pysyvä lisäys johtaa hiilinielun pienenemiseen yli sadan vuoden aikajänteellä, eikä lopullista korjaantumisaikaa tiedetä. LULUCF:n puitteissa Suomessa ei ole mahdollista toteuttaa edellä kuvattua skenaariota. Hakkuiden lisäämisellä ei siis saada aikaan Suomen metsien hiilinielujen kasvua ilmastonmuutoksen suhteen järjellisellä aikajänteellä.
Erinomaisella metsänhoidolla sen sijaan voidaan saada kiertoajan sisällä priimattua yksittäiselle kuviolle paras mahdollinen hiilensidontakunto. Ilmastoviisasta metsänhoitoa ja hiilensidonnan kannalta nykyistä parempia puunkäyttömuotoja kannattaa tutkia ja ottaa käyttöön, niin saadaan metsien hiilensidontakyvystä paras irti.
Mikäli olet kiinnostunut ilmastoviisaasta metsänhoidosta tai muista bio- ja kiertotalouden asiantuntijapalveluista, niin ota yhteyttä!
