Edellisessä julkaisussani käsittelin lämpöyrittäjyyttä esimerkkinä palvelullistamisesta. Tässä palvelullistaminen metsäbiotaloudessa: puunkorjuu-blogissa käsittelen metsäbiotalouden yhtä merkittävintä toimialaa, eli puunkorjuuta. Vielä isäni lapsuudessa puut kaadettiin sahalla ja ajettiin pääosin hevosilla. Uitto oli merkittävä kaukokuljetusmuoto tieverkon ja puutavara-autojen ollessa kehittymättömiä. Puunkorjuun koneellistuminen ja puunkorjuu-urakointi alkoi metsäkäyttöön modatuista maataloustraktoreista. Kehitys tapahtui suhteellisen nopeasti alkaen yhden ajokoneen yrityksistä päätyen hakkuukoneiden kehityksen avustamana nykyiseen malliin, missä suositaan laajavastuisia urakointisopimuksia. Korjuuyritysten koko on ollut koko ajan kasvamaan päin ja alihankintaa käytetään yleisesti.
Perinteinen liiketoimintamalli puunkorjuussa on suora sopimussuhteinen urakointi, missä yritys omistaa korjuukaluston itse ja korjaa sekä kuljettaa puutavaran tienvarteen kuutioperusteisesti osoitetusta kohteesta. Laajavastuisessa urakoinnissa yritykselle annetaan tieto ostetusta pystyvarannosta ja palveluketju alkaa leimikon suunnittelusta päättyen puutavaran vastaanottoon joko tehtaalla tai rautatieasemalla sisältäen roppakaupalla logistista suunnittelua, toimitusketjun optimointia sekä omavalvontaa.
Puunkorjuu-urakointi nykymuodossaan ei ole palvelullistettua liiketoimintaa, koska se on ollut alusta alkaen korjuupalvelun myyntiä ja päätökset toimintamallin muutoksista on tehnyt asiakas omista lähtökohdistaan. Entä miten tulee suhtautua puuntoimituskauppaa tekeviin yrityksiin, mitkä ostavat puuta omaan lukuunsa ja toimittavat sitä tehtaille? Olisiko siellä yritykset valinneet tulla lähemmäksi asiakasta tarjoamalla valmiiksi katkottua puutavaraa sisältäen korjuun ja kuljetuksen sekä kaiken asiaan liittyvän paperisodan? En ehkä kutsuisi sitäkään palvelullistamiseksi, ennen kuin joku Suomen suurimmista puunkorjuuyrityksistä tekee itse aloitteen ja saa muutettua puunkorjuusopimuksen merkittäviltä osin puuntoimituksen palvelusopimukseksi.
Tässä aihepiirissä ei tietenkään saa unohtaa Metsähallitusta, mikä hallinnoi metsäomaisuutta ja toimittaa valtion metsistä merkittävän määrän puuta suoraan tehtaille. Metsähallituksen toiminta ei valitettavasti ole palvelullistamista, vaan ehkä sen vastakohta perustuen ajatukseen, että itse tekemällä ja myymällä saa metsäomaisuudelle parhaan tuoton. Jokainen voi itse päättää kertooko se jostain jotain?
Eli tähän mennessä ei olla saatu raavittua kasaan vielä merkkiäkään puunkorjuun palvelullistamisesta. Onneksi joitain esimerkkejä onnistuin löytämään. Teräketjuja ja laippoja tarjotaan nykyään palveluperusteisesti huolehtien niiden kunnosta ja teroituksesta. Voiteluaineita sekä päivittäisiä tarvikkeita toimitetaan paikan päälle samalla huolehtien, että puukorjuuketjulla on kaikkea aina tarpeeksi käsillä. Jakamistaloutta puunkorjuuseen tuodaan tarjoamalla lähintä vapaata lavettia koneiden siirtoon mobiilisovelluksen kautta. Potentiaalia palvelullistamiseen puunkorjuussa olisi kuitenkin erittäin paljon ja siihen palaan seuraavassa blogissa metsäkoneiden muodossa.
Mikäli olet kiinnostunut oman liiketoimintasi palvelullistamisesta tai muista bio- ja kiertotalouden asiantuntijapalveluista, niin ota yhteyttä!
