Onko kiertotalouden periaatteiden soveltaminen yleisesti korkealla tasolla hakkeen hankinnassa? Liittyykö asiaan ylimääräistä mystiikkaa, vai onko se business as usual? Kiertotaloudelle löytyy useita eri määritelmiä, mutta pähkinänkuoressa sillä tarkoitetaan luonnonvarojen hyödyntämistä kestävästi ja säästeliäästi materiaalien ja tuotteiden kulutusta vähentämällä sekä eri tavoin niiden elinkaaria ja kiertoja pidentämällä. Eli ei siis tuhlata ja hukata rahanarvoista tavaraa.
Nykyiseen hankintaketjuun saadaan tuotua lisää kiertotalouden elementtejä ihan vain maalaisjärkeä käyttämällä ilman, että tarvitsee käyttää miljoonia euroja innovointiin ja pilotointiin. Energiapuun korjuulle on laadittu hyvän metsänhoidon suositukset, joita noudattamalla huolehditaan korjuun kestävyydestä usealla tasolla. Polttoaineiden hankinta energiakäyttöön ei ole kuitenkaan yhtä kuin energiapuun korjuu, eikä koko toimitusketjun kestävyys ole kiinni vain siitä. Avainasemassa on se henkilö tai ne henkilöt, jotka päättävät mitä yrityksen käyttävät polttoaineet ovat ja millä periaatteilla niitä hankitaan. Tässä kohdin perinteiset liiketoimintamallit ja kiertotalouden periaatteiden mukaiset liiketoimintamallit törmäävät.
Esimerkkejä kiertotalouden periaatteiden soveltamisesta
Hakkeen toimitusketjua optimoimalla saadaan vähennettyä hävikkiä ja tuotettua parempilaatuista polttoainetta. Tällöin haketta tarvitsee tuottaa vähemmän saman energiamäärän saamiseksi ja voidaan säästää puuta muihin käyttökohteisiin. Energiapuuta tai haketta ei tule hankkia varmuuden vuoksi liian suuria määriä, koska se tuottaa vääjäämättä varastotappioita sekä laadun heikentymistä. Takavuosina isoilla toimijoilla oli hallussaan muutamien vuosien varastot ja lisää hankittiin kaiken aikaa, mikä aiheutti alalle aikanaan ison ”takapotkun”.
Energiapuun varastoiminen alkaa tuottaa lähes välittömästi kuiva-ainetappioita ja pitkäaikainen varastointi verottaa ankarasti energiasisältöä. Samalla tavalla myös varsin lyhytaikainenkin hakkeen ja kuoren varastoiminen aumassa aiheuttaa kuiva-ainetappioita. Oikeilla varastointitekniikoilla tappioita on mahdollista vähentää ja Lukella onkin menossa tutkimukset kuoren ja hakkeen varastoinnista. Märän hakkeen kuljettaminen laitokselle tuhlaa energiaa kuljetusvaiheessa sekä poltettaessa veden höyrystyessä energiaa sitoen. Märkää haketta voi käyttää polttoaineena, mikäli kattilatekniikka on suunniteltu sitä varten ja erilaisten savukaasupesurien avulla saadaan vesihöyrystä lämpöenergia talteen.
Hakkeen pahin laatuvika on liiallinen kosteus ja suurimman kulutuksen aikaan luonto ei auta kuivattamalla. Haketta on kuitenkin mahdollista keinokuivata eri tavoin. Märän hakkeen polttaminen tuottaa vain vähän energiaa ja hakkeen kulutus on tarpeettoman suurta. Lisäksi märän hakkeen käsittelystä ja varastoinnista aiheutuu talvella koko nippu muita ongelmia. Kuivaamalla hakkeen energiasisältö paranee ja samalla säästetään arvokasta raaka-ainetta. Kuivauksen menetelmästä ja energialähteestä riippuen hakkeen kuivaus voi olla energiataseeltaan positiivinen toimenpide. Varsinkin pienemmän pään lämpölaitoksissa kuivan ja laadukkaan hakkeen käyttäminen myös vähentää hiukkas- ja typpipäästöjä.
Hiilen kannalta katsottuna hakkeen polttaminen on nopein tie vapauttaa se kiertoon. Polttohake tulisi ensisijaisesti tuottaa raaka-aineesta, jolle ei ole pitempiaikaisesti hiiltä sitouttavaa käyttöä. Näin ollen hake kannattaa tuottaa hakkuutähteestä sekä pieniläpimittaisesta puusta, mikä ei kelpaa kuitupuuksi.
Kiertotaloudessa omavaraisuuden parantaminen nähdään tavoitteena, jonka myötä yhteiskunta tai yritys kestää aina paremmin erilaisia häiriötilanteita. Kiertotalouden periaatteiden mukainen hakkeen hankinta tapahtuu kotimaassa lähellä käyttöpaikkaa ja hakkeen tuontia voi perustella ainoastaan huoltovarmuuden ylläpitämisellä, jos hankinnassa on epäonnistuttu. Tuontihaketta rahdataan yleensä melko pitkien kuljetusmatkojen takaa, vaikka lähempääkin olisi haketta saatavilla ja tämä lisää hiilipäästöjä. Puun ja hakkeen toimitusketju pystyisi tukeutumaan merkittävältä osalta uusiutuvaan energiaan, mikäli uusiutuvia polttoaineita ohjattaisiin siihen käyttöön. Silloin hakkeen hankinnassa kiertäisivät materiaalit sekä energia.
Viimeisenä käsitellään ravinteiden kierto. Pieniläpimittaisen puun korjuussa kannattaa jättää lehdet, neulaset ja oksat metsään hajoamaan ravinteiksi. Suositaan siis karsitun rangan korjuuta. Hakkuutähteitä ei kannata korjata tuoreina, vaan antaa neulasten kellastua ja tippua ennen metsäkuljetusta. Noin 30 %:a hakkuutähteistä tulisi jättää korjaamatta suositusten mukaisesti, mutta senkin on todettu aiheuttavan ravinteiden häviötä. Puutuhka tulisi hyödyntää lannoitekäytössä vielä nykyistäkin laajemmassa mittakaavassa ja kierrättää ravinteet takaisin metsään. Aina parempi, mikäli jotain sivutuotetta voidaan ripotella tuhkan sekaan parantamaan lannoiteominaisuuksia.
Mikäli olet kiinnostunut hakkeen hankinnasta tai kiertotalouden periaatteiden soveltamisesta liiketoimintaan, niin vilkaise palvelujamme ja ota rohkeasti yhteyttä!
